Kökarissa kesäkuussa 2026, osa1

Kesäkuussa olin jälleen Kökarissa maalaamassa Satu Kiljusen järjestämässä kymmenen päivän työpajassa. Olen osallistunut niihin jo vuodesta 2004 lähtien.

Työpajojen parasta antia ovat aina olleet upeat retket Kökarin saaristoon – ja joskus vähän kauemmaksikin. Tällä kertaa mieleenpainuvin kokemus oli purjehdus Gunnarin perinteisellä purjeveneellä.

Purjehdimme saaren länsireunaa pitkin, niin sanottujen Rannikkovartioston kallioiden editse. Mereltä avautuva näkymä oli häkellyttävän kaunis. Jylhät kalliot kohosivat merestä kuin Suomen oma Gibraltar.

Matkan aikana ohitimme myös lintusaaren. Yläpuolellamme kaarteli satoja, ehkä tuhansiakin lintuja. Siinä hetkessä kuvaaminen unohtui kokonaan – kokemus oli liian vaikuttava kameran läpi katsottavaksi.

Sain myös uuden lintututtavuuden, ruokin, jota kutsutaan osuvasti lentäväksi pingviiniksi. Matkan varrella merestä vilahti vielä muutaman hylkeen pää.

Emme nousseet maihin lainkaan, vaan vietimme useita tunteja purjehtien avomerellä. Se oli yksinkertaisesti ihanaa.
Kirjoitan lisää mm. Sottungan ja Hamnön maalausretkistä